Viides työnhakuviikko

Odotin maanantaiaamun haastattelua innolla. Yritys, tehtävät ja sijainti olivat parhaat mahdolliset. Sunnuntai-iltana olin miettinyt mahdollisia kysymyksiä ja sitä, miten luontevimmin niihin vastaisin. Haastattelu meni hyvin ja onnistuin esittämään sellaisia kysymyksiä, joista haastattelijakin innostui. Jäin odottamaan soittoa.

Tiistaille olin sopinut taas uuden haastattelun. Sekin meni ihan hyvin, paitsi en oikeastaan ollut kiinnostunut tehtävästä, koska se sisälsi joka introvertin inhokkia - asiakaspalvelua. Haastattelussa mieleeni juolahti myös uusi ajatus: mistä erottaa hyvän ja huonon haastattelun. Hyvä haastattelu on, ainakin omasta mielestäni, vuorovaikutusta ja tutustumista. Huono haastattelu, johon tämän tiistain haastattelun ehkä kallistaisin, sisälsi powerpoint-slaideja ja fläppitauluun tuhertelua. Mielestäni aivan turhaa ajantuhlausta. Yritys pitäisi pystyä esittelemään selkeästi ja nopeasti alle kymmenessä minuutissa. Nyt siihen meni yli 20 minuuttia. 

Tiistain haastattelun jälkeen minulle soitettiin yrityksestä, jossa olin käynyt maanantaina. Kysyttiin vähän lisätietoja ja myöhemmin iltapäivällä soitettiin uudestaan ja kerrottiin, että paikka on minun. 

Kyseisen työpaikan saamiseen meni kokonaisuudessaan viisi viikkoa.
1 viikko: lähetin työhakemuksen
2 viikko: rekrytointifirmasta soitettiin kysyttiin täydentäviä lisäkysymyksiä, soitettiin uudestaan ja pyydettiin haastatteluun
3 viikko: kävin rekrytointifirman haastattelussa
4 viikko: rekrytointifirmasta soitettiin ja kysyttiin saako paperini laittaa eteenpäin palkkaavaan yritykseen, rekrytointifirmasta soitettiin uudestaan ja ilmoitettiin, että yritys haluaa haastatella.
5 viikko: haastattelu yrityksessä ja erinäinen määrä soittoja ja sain työn

Luonnollisesti rekrytointiprosessit ovat aina vähän erilaisia, mutta alusta-asti minua ihmetytti tämän prosessin hitaus. Yhtä kaikki, kun kärsivällisesti suuntaa eteenpäin, pääsee maaliin.