Neljäs työnhakuviikko

Juhannuksen jälkeen lähetin maailmalle kaksi uutta työhakemusta. Edellisenä maanantaina olin käynyt henkilöstövuokrausfirman haastattelussa ja siitä soitettiin nyt takaisin. Suureksi ihmetyksekseni puhelu ei koskenut seuraavaa haastattelua, vaan sitä, että saako paperini laittaa eteenpäin työtä tarjoavaan yritykseen. Ihmettelin tätä suuresti, koska olin olettanut, että paperini olisi lähetetty eteenpäin jo aikapäiviä sitten. Tästä samaisesta työstä soitettiin kuitenkin myöhemmin uudestaan, nyt aiheena oli työhaastattelu varsinaisessa työpaikassa. Sen sovin seuraavalle maanantaille. Lähetetyn työhakemuksen ja kakkoskierroksen haastattelun väliin oli siis syntymässä viiden viikon mitta.

Eräästä määräaikaisesta työstä (4 kk) soitettiin myös. Valitettavasti en tullut valituksi. Oikeastaan hyvä näin, koska työjakso olisi siis ollut vain sen neljä kuukautta, jonka jälkeen olisin taas joutunut hakemaan työtä. Työtehtäviä olisi ollut ruhtinaallinen yksi ja työmatka olisi ollut yhteen suuntaan noin tunnin.  

Viikon kolmas puhelu tuli työstä, jolle oli jo löytynyt tekijä, mutta tarjolla olisi melkein vastaava tehtävä - runsaammalla asiakaspalvelupuolella. Koska köyhä ei saa nirsoilla, sovin työhaastattelun seuraavan viikon tiistaille. Työ kuulosti sinänsä mielenkiintoiselta paitsi, että yrityksen edustaja painotti, että työssä tarvitsee olla ulospäinsuuntautunut ja tulisi osata käydä sopimusneuvotteluja. En osaa olla näistä kumpaakaan. Tai ehkä osaisin, mutta introverttinä tiedän, että en voi leikkiä joka arkipäivä kahdeksaa tuntia ulospäinsuuntautunutta.   

Joka tapauksessa, uusien työhakemusten lähettely hiipuu, koska hiljaa toivon, että niitä ei tarvitsisi enää lähetellä. Toisaalta nimeä ei ole vielä missään sopimuksessa, joten työnhakua ei saisi vielä lopettaa.