Uusia alkuja elämässä

Kuten ehkä olet huomannut, jouduin jättämään blogini sivuun muutamaksi kuukaudeksi. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että minulla ei ollut aikaan - kirjoitin gradun. Valmistun kauppatieteiden maisteriksi. Kun gradu oli kunniakkaasti saatu päätökseen ja palautettu, pidin lyhyen mietintätauon. Jotenkin tuntui siltä, että jouduin kertomaan itselleni kuka minä olen. Tämä saattaa kuulostaa omituiselta, mutta koska gradun kirjoittaminen on hyvin intensiivistä, ei millekään muulle ole aikaa. Sitä ikään kuin unohtaa itsensä ja keskittyy vain työhönsä. Vapaa-aikana alitajunta työstää gradua, gradu tulee uniin ja kaikkiin keskusteluihin, koska se on ainoa asia mitä elämässä on. Tietysti elämässä on myös syöminen ja siivoaminen, joista tulee arkeen mukavia hengähdystaukoja. Eivät vain tekosyitä, mutta ihan oikeita syitä nousta työpöydän ääreltä ja tehdä hetki jotain muuta  kuin sitä iän ikuista gradua. 

Noh, nyt kun sitä gradua ei enää tarvitse tehdä, joutuu hieman miettimään, että mitäs muuta sitä maailmassa taas olikaan. Olin täysin jättänyt kirjanpitotyöni ja asiakkaitteni laskuttamisen (asiakkaani eivät varmaan harmistuneet pidennetystä maksuajasta) siis unohdin, että minulla on yritys. Olin unohtanut blogini ja kaikki pienet harrastukseni. Voisi melkein juhlallisesti julistaa, että nyt on uuden alku. Voin löytää itseni ja harrastukseni uudestaan, mutta pääsen myös luomaan uutta tarinaa elämääni, koska opiskelu on saatu päätökseen. 

Tämä tarkoittaa myös sitä, että pääsen hakemaan töitä. Vaikka minulla onkin yritys, sen toiminta on niin pientä, että sillä ei elä. Työnhaku on minulle samalla sekä kauhistus että ilon aihe. En nimittäin malta odottaa sitä, että pääsen tapaamaan uusia työkavereita ja pääsen mukaan työyhteisöön. Odotan myös innolla sitä, että pääsen näyttämään osaamistani ja minulla olisi taas vapaailtoja. En muista koska viimeksi olisin voinut viettää huoletta iltaa tai viikonloppua miettimättä, mitä tehtäviä tai palautuksia minulla on tulossa. Ainoa kauheus työnhaussa on se, että en tiedä koska pääsen töihin ja mikä tämä työpaikka on. Lyhyesti sanottuna tulevaisuuden epävarmuus siis kauhistuttaa. Parempi on ottaa päivä kerrallaan ja rauhallisesti. Ei kannata stressata sellaisesta mitä ei ole tapahtunut. Kuten kiinalainen sananlasku sanoo "Se joka murehtii etukäteen, kärsii kahdesti".