Pienillä askelilla pois negatiivisuudesta
Jatketaan edellisestä aiheesta ja pohditaan hieman ironiseen sävyyn negatiivisuutta ja sitä, miksi aina pitää olla niin negatiivinen. Onhan siinä toisaalta järkeäkin, koska negatiivisuutta kohtaa aika usein ja itse kukin vajoaa tummiin vesiin. Maailma on kaukana täydellisestä, mutta onneksi meillä on kauneutta ja ystävällisyyttä. Uskonkin, että onnellisista ihmisistä kumpuaa kiltteys ja anteliaisuus. Ei ole epäilystäkään siitä, ettei ystävän avulla pääsisi synkistä ajoista yli. Kun saa toisen henkilön näkökulman ja tuen, tuntuvat oman pään sisällä velloneet ajatukset hieman kevyemmiltä. Toisenlainen perspektiivi auttaa myös kehittämään omaa ajatuksen kulkua – ehkä ensikerralla yritän ottaa vähän rennommin. Ystävälle avautumisessa on kuitenkin syytä varoa, ettei vahingossa vedä ystävää mukanaan jorpakkoon. Ystävä ei ole tunteiden roskapönttö. Negatiiviset ajatukset usein ruokkivat toisiaan, joten ei kuormiteta ystävää liikaa. Jos lähipiirissä ei ole henkilöä, jolle murheensa kertoi...