Raha on ihanaa, mutta sitä ei kannata omistaa

Taloustieteessä on hyvin erikoinen näkökanta rahan arvoon. Yksinkertaistetussa mikrotaloustieteellisessä mallissa rahalla ei ole arvoa. Kukaan ei periaatteessa halua tilanteeseen, jossa hänellä olisi hyödytöntä tavaraa (tässä tapauksessa rahaa), jos on mahdollista vaihtaa se mihin tahansa muuhun. Ajatellaan kahden periodin maailma, jossa elämä loppuu toisen periodin päätyttyä. Ihmiset kuluttavat ja saavat hyötyä kulutuksesta ensimmäisellä ja toisella periodilla. Kukaan ei halua jättää taskunsa pohjalle rahaa toisen periodin päättyessä, koska rahalla itsessään ei tee mitään. Rahan hallussapito ei tuo tyydytystä eikä tee ketään onnellisemmaksi. Tavoitteena on kuluttaa kaikki rahat näiden kahden periodin aikana ja maksimoida hyötyä. Se miksi rahalla ylipäätään on ostovoimaa, johtuu siitä, että elämän odotetaan jatkuvan ja rahalla olevan käyttöä myös huomenna. Raha tuottaa välillisesti hyötyä ja tyydytystä niiden hyödykkeiden kautta, joita sillä voidaan tulevaisuudessa ostaa.   

Edellinen esimerkki on hyödyllistä muistaa, kun mietitään sijoittamista ja säästämistä. Kuluttajan optimointiehto sanoo, että raha tuottaa saman rajahyödyn joka kohteessa – myös rahan ollessa rahana itsenään. Jos jokin tuote tai palvelu tuottaa korkeamman hyödyn kuin toinen, rahaa siirretään siihen hyödykkeeseen, josta tämän korkeamman hyödyn saa. Raha tuo haltijalleen niin sanottuja likviditeettipalveluita. Mitä enemmän henkilöllä on rahaa, sitä enemmän palveluita hän saa ja sitä korkeamman hyödyn hän tavoittaa.

John Maynard Keynes (1883-1946) kehitti motivaatioteorian siitä, miksi ihmiset pitävät rahaa ja mistä rahan kysyntä johtuu. Transaktiomotiivi vastaa kysymykseen: onko rahalla voinut ostaa hyödykkeitä tai maksaa kuluja. Esimerkiksi Bitcoinin kohdalla sen omistamisessa ei ole kyse transaktiomotiivista, koska tätä rahaa ei voi käyttää mihinkään hyödykkeeseen. Toinen motiivi on varautumismotiivi. Yllättävät menot tai ostomahdollisuudet houkuttavat ihmisiä pitämään rahaa helposti saatavilla. Spekulatiivisella motiivilla uskotaan rahan arvonnousuun ja sen myöhempään hyödyllisyyteen. Rahaa pidetään, jos sen odotettu (korko)tuotto on suurempi kuin tuotto muissa sijoituskohteissa.