Mistä kaikki alkoi...

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut oman yrityksen perustamisesta. Oma pieni yritys. Villasukat jalassa ja teekuppi kädessä. Siinä sitä onnellisena piirustelisi paperille jotakin ja kassakone kilkattaisi iloisesti. 

Ensimmäinen inhottava ajatus, joka mieleeni putkahti oli ”niin mikä yritys?”. Siis mitä sellaista minä osaisin tehdä, josta joku olisi valmis maksamaan. Tarkoitus tietenkin olisi, että se joku maksaisi ”ihan kivasti” eli tarpeeksi, että sillä saisi itsensä elätetyksi. Pidän piirtämisestä, mutta mainostoimistoja ja graafikoita on joka kuusen alla. Pidän mullan kuopsuttelusta keväisin, mutta olisiko joku valmis maksamaan siitä, ja ison multakasan kuopsuttelu voi käydä pidemmän päälle raskaaksi. Kakkujakin on ihan kiva leipoa silloin tällöin, mutta en ole kokki ja jaksaisiko sitä aina vatkata kakkutaikinaa. No, entä valokuvaaja? Ei, ei valokuvaajakaan, ensinnäkin siksi, että en ole ammattivalokuvaaja ja minusta tuntuu, että kuvani ovat aina vähän suttuisia. 

Itsekritiikkiä siis löytyy. Olen saanut kaupallisen koulutuksen ja koulutan itseäni jatkuvasti. Joskus hitaammalla, joskus nopeammalla sykkeellä. Olin jo jonkin aikaa ”harrastuksena” tehnyt muutamalle tutulle kirjanpitoa, joten tilitoimisto oli käväissyt mielessäni. En ajatellut tilitoimistoa mitenkään suurella innolla. Onhan se kieltämättä varmaan maailmankaikkeuden tylsin ja luovuutta tappavin työ. Tutun kautta sain lisää ”asiakkaita”, jotka halusivat kirjanpitoapua, joten alkoi näyttää siltä, että tilitoimiston minä itselleni rakentaisin.